Tänään oli taas paha päivä.

Ikävä, ihan liian suuri. Jos nyt vaan voisin, menisin heti kotiin J:n luokse. En ikinä arvannut, että tää oisi näin vaikeaa.Vielä melkein neljä kuukautta on yritettävä selviytyä jotenkin.

Koulu on täällä liian kontrolloitua. Koko ajan pitää olla kirjoittamassa raporttia ja typeriä sivun vastauksia typeriin kysymyksiin. Ensimmäinen tenttikin on jo melkein viikon päästä.

Sitten kun vielä kämppikset on osoittautuneet täysiksi kusipäiksi ja todella vakavissani mietin muuttoa, niin ei siinä oikein enää muuta tarvita. Tarvitsisin vaan J:n tänne rutistamaan ja tukemaan mua.

Tänään se kysyi, että oonko miettinyt sitä, mitä se kysyi ennen kun lähdin tänne. Elämästä täältä paluun jälkeen. Olen. Sen luokse muuttamista. Mutta samalla, kun en haluaisi mitään muuta niin paljon kuin muuttaa sinne, epäilen. Edetäänkö sitten liian hätäisesti? Onko kaikki ihan samalla tavalla, kun pääsen täältä kotiin? Tunnetaanko me sittenkään toisiamme tarpeeksi hyvin? Toisaalta on naurettavaa asettaa mitään aikarajoja yhteenmuuttamiselle, toisaalta se voi olla ihan hyväkin. Toisaalta, samassa paikassa me silti asutaan huolimatta siitä, asutaanko oikeasti samassa osoitteessa vai ei. En halua pilata tätä millään hätäilyllä tai muutenkaan.

23/1/2006 8.29pm