Viime aikoina oon ollu liian paljon tekemisissä V:n kanssa. Ja sillä on ollu seurauksia, veikkaan että kohta meidän pieni salaisuus, tai mikskä sitä haluukaan kutsua, paljastuu...ihmiset huomaa ja kuulee ja tietää liikaa.

On varmaan parempi ottaa etäisyyttä. Selvittäkööt ajatuksiaan. Ja kertokoon sitte, mitä haluaa. En jaksa oikeestaan enää.

Mutta sitte kun se taas tulee jossain vastaan tai soittaa ja rupee juttelemaan, sanoo asioita, niin oon taas ihan sekasin. Vihaan itteeni tällasena.