Nukkumisesta, mistäpä muustakaan. En saa nukuttua. Väsyttää, mutta ei vaan saa ajatuksia päästä pois. Ei vaan osaa rauhottua. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin J:n vieressä on niin paljon parempi nukkua. Mutta eihän oo mitenkään terveellistä osata nukkua vaan jonkun toisen ihmisen vieressä, vaikka se oisikin kuinka tärkeä tahansa. Ja sitten kun sitä asiaa ajattelee, niin vielä vähemmän pystyy nukahtamaan.

Niin paljon ja monia asioita taas vaan tekemättä tai tehtävänä. Ja tenttejä ja lisää tenttejä.

Ja juuri äsken sängyssä unta odotellessa tajusin, että tasan kaks yhteistä viikonloppua täällä Mun Kaupungissa ennen lähtöä. Ja ens viikonloppukin menee osin töissä ja synttäreitä vietellessä, ja krapulassa. Just nyt tuntuu, että ei millään haluiskaan lähtä, ei just nytte. Kai elämä ois sitte muuten liian tylsää, jos kaikki menis ilman mitään ongelmia tai haasteita.

Nyt kaikki onkin vähän liiankin hyvin. Tosin hillitön stressikiire vaan aina välillä. Mutta kaikilta muilta osin. Vähän kyllä jännittää, kun ensi viikolla on koulun pikkujoulut, minne J on tulossa mun avecina... Ensimmäinen oikeesti virallinen esiintyminen noissa piireissä. Toisaalta, mitä se kellekään muulle kuuluu, mitä me vapaa-aikanamme tehdään. Eikä se kuitenkaan vaikuta milläänlailla mihinkään, siis meidän seurustelu noin niinkun koulun puitteissa.

Hoh...pipareita leipomaan, jos ei se uni sieltä meinaa tulla...