Ajatukset ja tuntemukset heittelee taas kärrynpyöriä. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa siis.

J halusi tänään saattaa mut keskustaan lääkäriin. Ihan ilman pyytämättä, ihan omasta alotteestaan. Siellä meni jo paremmin kun viime kerralla. Tuskin se mun ajatuksista mitään selkoa saa, kun en itekään saa, mutta kyllä siellä käynnin jälkeen on parempi olo. Nyt kun viime aikoina oon tukeutunut J:hin tosi paljon, ja tuntuu ihan toivottomalle olla ilman sitä, niin taas tuon käynnin jälkeen tuntuu paljon itsenäisemmälle.

Toki oisin mielelläni mennyt J:n viereen jatkamaan vielä unia, mutta se oli jo töissä. Mutta en niin ehdottomasti tarvii sitä, niin kun aamulla tuntu.

Kotimatkalla kävin ostamassa suklaata. Ja voi elämä kuinka komea Siwan kassa oli! Hoh, siitä tuli mun ehdoton vakkaripaikka.

Aa:takin näin koululla pari päivää sitten. Se käyttäyty taas vähintäänkin kummasti. Ensin silitteli mua hiuksista, kun näki uuden värin ekaa kertaa ja myöhemmin useeseeen kertaan kutsu mua kultapieneksi ja rakaaksi...suhtaudu siihen sitte. Olin vähän hämmästyneenä ja ihan pihalla loppu päivän.

Sängyn vetovoima on nyt liian suuri...taidan parannella yöunia, jota taas häiriköitiin, kun hemmetin idioottien on pakko jäädä puimaan aamuyöstä tohon mun ikkunan alle...eikä kukaan oo vieläkään korjannu mun tuuletusikkunaa, että voisi huudella törkeyksiä niille.

Eilen oli muuten huikea vitutuspäivä. Olin ihan kiukkusena siihen saakka, kunnes klo 11 sain toisen kupillisen kahvia. Muutenkin asiat meni jotenkin huonosti koko päivän.