Tänään ei oo lähellekään niin ihana päivä, kun eilinen. Oon ihan laiskana, en oo koko päivänä saanut mitään aikaseks. Enkä nähny V:tä. Olen väsynyt ja kiukkunen.

Yritän miettiä, miten sanoisin sille, että sen täytyy viettää viikonloppusa mun kanssa. Mutta sen viime kertasen "Katellaan" -viestin jälkeen en uskalla sanoa yhtään mitään.

Aamulla heräsin siihen, kun sade hakkasi ikkunalautaan...ihan liian kovaa. Toisaalta uneni oli niin tyhmiä, että hyvä kun heräsin. En käsitä, miksi en voi nähdä unia V:stä koko ajan. Sitten ei ainakaan tarvisi olla surullinen, kun ei nää sitä koko ajan. Tai kun en tiedä, missä se on ja mitä se tekee.

Mietin, oisiko pitäny lähtä viikonlopuksi kotona käymään. Oikeastaan aloin miettiä sitä vasta sitten, kun vuosien takanen entinen poikaystävä ilmotti olevansa siellä päin käymässä viikonlopun ja kyseli kovasti oonko menossa sinne. Se on niitä selvittämättömiä kuvioita ja sitä on jatkunut jo vaikka miten monta vuotta. Mutta aion viettää pitkästä aikaa laatuaikaa V:n kanssa, se on mun kulta.

Sitä paitsi Entinen tulee joka tapauksessa käymään myös täällä Mun Kaupungissani ens viikolla, niin sitte nähdään. Saa nähdä, mitä V sanoo, kun kerron sille tosta kaikesta...kun se sillon viimekskin oli niin huolissaan, että oliko pussaillu poikia sillä välin, kun se oli poissa. Mun mielestä se on söpöä, vaikka ei sillä mitään oikeutta ois semmosta kysellä...Ei sillä, että aikoisin Entisen kanssa pussailla, mutta sitä ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu, varsinkin kun tietää tän jutun taustoja...

Kohta kai soitan sille...miten tää on menny tällaseks? Ei oo enää niin helppoa. Tai siis tiedänhän minä, oon ruvennu suorittamaan ihan liiallisesta ja ujostelemaan, kun ei olla pitkään aikaan oltu yhdessä niin en muista, kunka hyvä sen kanssa on olla ja jutella.

Pakko lähtä hakemaan kaupasta Pepsi Maxia. Kuvitella, että oon eläny ilman jo pari päivää...